1. teesi

”Elämänmukaista auttamista”

Lapsille ja nuorille tarkoitetuissa palveluissa on otettava lähtökohdaksi heidän omat kokemuksensa. Heitä on kuunneltava tarkasti ja kunnioitettava heidän käsityksiä omasta elämästään. Poliitikkojen, johtajien ja apua tarjoavien ammattilaisten on pyrittävä inhimillisyyteen, poistettava jäykät toimintatavat ja tarpeeton kontrollointi.

 

Tärkeimmät toimenpiteet

Aloitetaan kuuntelemalla: Jokainen tapaaminen, jossa käsitellään lasten ja nuorten asioita, on aloitettava nuorten ja heidän läheistensä kokemusten kuuntelemisella. Vasta tämän jälkeen ammattilaiset voivat pohtia tilannetta oman osaamisensa avulla ja esittää omia näkemyksiään. Kuuntelemiselle on varattava riittävästi aikaa, ja ammattilaisten on osattava auttaa lapsia ja nuoria kertomaan myös vaikeista kokemuksista.

 

Tähdätään kokonaisvaltaisuuteen: Auttamisessa tarvitaan yhdessä muodostettu ja kokonaisvaltainen käsitys apua tarvitsevan ihmisen elämästä. Tämä tulee koostaa jokaisen henkilön kohdalla yksilöllisesti. Kokonaisvaltainen käsitys syntyy parhaiten kysymällä ihmisen omaa kokemusta hänen elämästään ja arjestaan, ja kuvaa täydennetään hänen läheistensä kokemuksilla. Ammattilaisten tehtävä on auttaa kokonaiskuvan rakentamisessa ja heidän tulee esittää omat käsityksensä avoimessa ja kunnioittavassa vuoropuhelussa. Jokaisen ammattilaisen on sovitettava oma toimintansa yhdessä muodostetun kokonaisuuden osaksi.

 

Luotetaan joustaviin ratkaisuihin: Auttamisen lähtökohdaksi on otettava teot, jotka tukevat ihmisiä saavuttamaan heille itselleen tärkeitä asioita tässä ja nyt. Ammattilaisten on vältettävä ihmisten tarpeetonta kontrollointia, siirtelyä palvelusta toiseen ja pakottamista jäykkiin palvelumalleihin. Etenkin viranomaisten on käytävä läpi omat toimintatapansa ja poistettava tarpeeton byrokratia ja teknisyys. Ammattilaisille tulee antaa valta auttaa ihmisiä yksilöllisesti ja kehittää tähän sopivia työmuotoja. Työn vaikuttavuuden mittapuuksi tulee asettaa, se miten lapset, nuoret ja heidän läheisensä kokevat saamansa avun.

2. TEESI

”Kasvuyhteisöt kestäviksi”

Lasten ja nuorten kasvuympäristöjä ovat kodit, naapurusto, varhaiskasvatuksen yhteisöt, koulut ja vapaa-ajan ryhmät. Jokaisen on saatava kokea näissä yhteisöissä itsensä hyväksytyksi, ja lähellä on oltava turvallisia aikuisia. Yhteisöjä on kehitettävä sellaisiksi, että vaikeissa elämäntilanteissa olevat lapset ja nuoret saavat elää yhteisönsä tasa-arvoisina jäseninä.

 

Tärkeimmät toimenpiteet

Luodaan ehyt kasvupolku: Yhteisöjen muodostamiseen on panostettava erityisesti kasvupolun eri siirtymävaiheissa: kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksesta kouluun, alakoulusta yläkouluun ja peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja myös muiden suurten elämänmuutosten yhteydessä. Neuvolan on autettava samalla asuinalueella eläviä pikkulapsiperheitä tutustumaan toisiinsa. Siten tuetaan ihmisten luontaisten verkostojen muodostumista ja ehkäistään ongelmien kasaantumista yksinäisille perheille. Varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisten on aktiivisesti edistettävä lasten ja nuorten vanhempien yhteisöjen muodostumista. Näin vahvistetaan vanhempien vertaistukea ja rohkaistaan heitä yhteisölliseen kasvatukseen.

 

Kehitetään yhteisötaitoja: Varhaiskasvatuksen, koulujen, nuorisotoimen ja vapaa-ajan harrastusten ryhmistä on rakennettava sellaisia kasvuyhteisöjä, joissa voidaan tukea myös vaikeissa elämäntilanteissa olevia lapsia ja nuoria. Ammattikasvattajien on opeteltava käsittelemään ohjaamiensa ryhmien haastavia tilanteita ja heidän on saatava tässä apua oppilaiden vanhemmilta ja muilta läheisiltä sekä toisilta ammattilaisilta. Yhteisöjen arkeen on kutsuttava vapaaehtoisiksi tukihenkilöiksi kaikenikäisiä aikuisia, jotka voivat tukea hyvää ryhmähenkeä ja auttaa syrjään jääneitä pääsemään takaisin osaksi ryhmää. Lisäksi on panostettava siihen, että sijaishuollon yhteisöt kehittyvät turvallisiksi kasvupaikoiksi kaikille niissä eläville ihmisille.

 

Tuodaan lastensuojelun tuki yhteisöihin: Lastensuojelun työntekijöiden on rohkeasti jalkauduttava kasvuyhteisöihin, toisten ammattilaisten tueksi. Lastensuojelun tuki tulee suunnata tarvittaessa koko yhteisön toiminnalle, ei pelkästään tietyille yksilöille. Erityisesti on tuettava sijoitetuille lapsille ja nuorille tärkeitä lähiverkostoja ja edistettävä turvallisten yhteisöjen syntymistä heidän elämäänsä. Sijoituspaikasta on tehtävä koti siellä asuville. Lastensuojelun työntekijöiden apua tulee aina tarjota yhteisöille niissä tilanteissa, joissa lapsi tai nuori siirtyy sijaishuoltoon ja sijaishuollosta pois. Ammattilaisten on huolehdittava siitä, että sijaishuollon lapsella tai nuorella on ainakin yksi turvallinen yhteisö sijoituspaikkana toimivan kodin ulkopuolella.

3. TEESI

”Työtavat remonttiin”

Vaikeissa elämäntilanteissa olevien lasten ja nuorten auttamiseen tarvitaan taitavia lastensuojelutyön ammattilaisia. Työntekijöiden asiakasmäärä on rajattava sellaiseksi, että he voivat paneutua tehtäviinsä ja pystyvät hyödyntämään parasta tutkimustietoa. Samalla on selkiytettävä viranomaisvaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden tehtävät ja kehitettävä kaikkien ammattilaisten työtapoja dialogisiksi eli kohti avointa vuoropuhelua.

 

Tärkeimmät toimenpiteet

Varmistetaan työntekijöiden ammattitaito: Suomeen on luotava lastensuojelun erikoistumiskoulutus, jonka avulla lastensuojelu laajennetaan aidosti moniammatilliseksi ja dialogiseksi. Työnantajien tulee vastata uusien työntekijöiden laadukkaasta perehdytyksestä yhdessä koulutusta antavien oppilaitosten kanssa. Johtajien ja esimiesten on varmistettava, että työntekijät voivat jatkuvasti kehittyä sekä yksilöinä että työyhteisönsä jäseninä. Lisäksi kaikille lastensuojelun eri työmuotojen työntekijöille ja sijaisvanhemmille on taattava säännöllinen työnohjaus.

 

Tuetaan sosiaalityöntekijöitä lasten ja nuorten puolustajina: Sosiaalityöntekijöitä velvoittaa YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja heidän on eettisesti sitouduttava lasten ja nuorten etujen puolustamiseen. Näitä lähtökohtia ei saa missään tilanteessa alistaa taloudellisille säästöille. Sosiaalityöntekijöiden tehtävä on järjestää oikeanlaista ja oikea-aikaista apua. Samalla he vastaavat riittävästä kontrollista, joilla lapsia ja nuoria suojellaan kaltoin kohtelulta. Lastensuojelun sosiaalityö on ytimeltään verkostotyötä, jossa sosiaalityöntekijät ohjaavat muiden alojen ammattilaisten ja yhteisöjen yhteistyötä. Avun ja kontrollin perusteiden tulee olla aina läpinäkyviä asiakkaille.

 

Varjellaan ihmissuhteiden jatkuvuutta: Lasten ja nuorten auttamisessa on varmistettava pitkäkestoisia ihmis- ja yhteisösuhteita. Samojen sosiaalityöntekijöiden on vastattava lasten ja nuorten asioiden hoitamisesta, vaikka tuen tarve ja tukimuodot muuttuvat. Keinotekoisesta jaosta avo- ja sijaishuoltoon on luovuttava ja niiden tilalle on luotava pitkäaikaisia ja luottamuksellisia suhteita vaaliva yhtenäinen lastensuojelutyö. Lasten ja nuorten turha siirtely sijaishuoltopaikkojen välillä on lopetettava ja turvattava heidän etujensa mukainen pitkäjännitteinen hoito ja kasvatus.

 

Ryhdytään rohkeisiin ja pitkäjännitteisiin kokeiluihin: Lastensuojelutyön kehittämiseksi on lähdettävä rohkeisiin kokeiluihin. Suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksiin perustuvista kokeiluista voidaan ottaa malleja lastensuojelutyön uudistamiseen. Kokeiluihin on annettava riittävästi rahaa, jotta ne voidaan toteuttaa laadukkaasti ja siirtää niiden tulokset lastensuojelun perustyöhön.

 

4. TEESI

”Valta ja vastuu tasapainoon”

Lastensuojeluun liittyvän vallan ja vastuun jakautumista on selkiytettävä. Poliitikkojen, johtajien ja työntekijöiden on kaikkien tunnistettava osuutensa lastensuojelun kriisiytymiseen ja sitouduttava puutteiden korjaamiseen. On ryhdyttävä yhdessä luomaan avointa, kuuntelevaa ja kokemuksista oppivaa johtamis-, työskentely- ja keskustelukulttuuria.

 

Tärkeimmät toimenpiteet

Poliitikot hankkivat tietoa ja turvaavat resurssit: Poliittisten päättäjien on hankittava tietoa vaikeissa elämäntilanteissa olevien lasten ja nuorten elinoloista yhdessä ruohonjuuritason ammattilaisten, tutkijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Vain tällä tavalla poliitikot voivat arvioida päätöstensä vaikutuksia. Poliittisilla päättäjillä on vastuu siitä, että lastensuojeluun sekä lasten ja nuorten peruspalveluihin annetaan riittävästi rahaa. Heidän on luotava selkeä ja sitova poliittinen linjaus, jolla lopetetaan lasten ja nuorten palveluista säästäminen ja korjataan aiempien säästöjen aiheuttamat vahingot.

 

Johtavat viranhaltijat huolehtivat työolosuhteista: Kuntien johtavilla viranhaltijoilla on vastuu lastensuojelun työolosuhteista. Heidän on huolehdittava, että työntekijöiden työmäärä pysyy inhimillisenä, työn sisältö mielekkäänä ja henkilökunnan vaihtuvuus minimissään. Heidän on johdettava työn kehittämistä kohti ihmisten elämän kokonaisuuden huomioivia palveluja, raivattava työntekijöille aikaa kohdata avun tarpeessa olevat ihmiset ja karsittava tarpeetonta byrokratiaa. Organisaatioiden päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja hyvin perusteltua. Johtajien on luotava kanavia lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksen ja tiedon välittymiselle päätöksenteon eri tasoille: työpaikoilta kunnan- ja valtakunnanhallintoon.

 

Työntekijät kantavat vastuun yksittäisistä päätöksistä: Vastuu lasten ja nuorten elämää koskevista yksittäisistä päätöksistä kuuluu virkavastuussa olevalle sosiaalityöntekijälle. Heidän on selitettävä apua tarvitseville ihmisille, millaisia palveluita on tarjolla ja millainen lainsäädäntö heitä koskee. Päätöksenteon keskiössä tulee olla lapsen tai nuoren oman näkemyksen huomioiminen. Sen rinnalla selvitetään hänen läheistensä ja muiden ammattilaisten käsitykset. Työntekijän ei koskaan tule jäädä päätösten harkitsemisessa yksin. Työtoverit, esimiehet ja asiantuntijaryhmät voivat antaa tietoa tarjolla olevista palveluista ja konsultoida työntekijöitä, mutta viime kädessä virkavastuussa oleva henkilö tekee päätöksen oman ammatillisen harkintansa varassa. Työntekijöitä ei saa painostaa, eikä yksittäisiä päätöksiä saa alistaa taloudellisille säästöille. Virkavastuussa olevan työntekijän on seurattava päätöstensä vaikutuksia lasten, nuorten ja heidän läheistensä elämään.

5. TEESI

”Demokratiaa kaikille”

Lastensuojelun tulee kaikissa yhteyksissä vahvistaa lasten, nuorten, vanhempien ja työntekijöiden kansalaisuutta ja tarjota heille mahdollisuuksia vaikuttaa lähiyhteisöihinsä ja yhteiskuntaan laajemmin. Demokratian lisäämiseen kuuluu palveluiden kehittäminen sellaisiksi, että kansalaiset voivat vaikuttaa niiden sisältöihin ja toteutustapoihin.

 

Tärkeimmät toimenpiteet

Vahvistetaan tasa-arvoa kasvuyhteisöissä: Vaikeissa elämäntilanteissa olevilla lapsilla ja nuorilla on oikeus elää tavallista arkea turvallisissa ja hyväksyvissä kasvuyhteisöissä. Lastensuojelun työntekijöiden tulee järjestää yhdessä muiden kasvattajien kanssa heille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa arkiyhteisöjensä (päiväkoti, koulu, harrastukset, sijaishuoltopaikka yms.) toimintaan tasa-arvoisesti muiden kanssa.

 

Kutsutaan kokemusasiantuntijat mukaan: Lastensuojelun palveluissa tulee kuulua lastensuojelusta omakohtaista kokemusta omaavien lasten, nuorten ja vanhempien ääni. Palveluiden kehittämisen on kohdistuttava myös kokemusasiantuntijoiden itsensä esiin nostamiin tarpeisiin ja epäkohtiin. Yhteistyön heidän kanssaan on oltava tiivistä ja pitkäjännitteistä.

 

Lisätään dialogisuutta: Demokratiaa vahvistavat palvelut perustuvat avoimelle vuoropuhelulle eli dialogille. Suomessa ja muualla maailmassa on kehitetty monia lasten, nuorten, heidän läheistensä ja ammattilaisten yhteistyötä tukevia dialogisia menetelmiä. Näitä ovat esimerkiksi huolen puheeksiottaminen, ennakointidialogit ja läheisneuvonpito. Ammattilaisten on lisättävä palveluiden dialogisuutta ja heidän tulee hallita dialogisten menetelmien käyttö.

 

Luodaan pysyvät demokraattiset foorumit: Kunnissa ja valtakunnan tasolla lasten hyvinvoinnista vastaavien poliittisen päättäjien on luotava pysyviä keskustelufoorumeita. Näissä foorumeissa lapset, nuoret, heidän läheisensä, työntekijät, johtajat ja päättäjät voivat käsitellä lasten ja nuorten hyvinvointiin ja suojelemiseen liittyviä kysymyksiä. Päämääränä on yhteinen oppiminen, keinona avoin dialogi.

 

 

Yhteydenotot ja lisätiedot: info (ät) yhdessarohkeammin.fi